Havaintoja vai hullunmyllyä – eli voiko aivoihin ja elämään vaikuttaa?

Kulkeeko loman jälkeinen kello jotenkin nopeammin kuin kello ennen lomaa? Ja miten voisi estää itseään sinkoutumasta raketin tavoin stressiavaruuteen kun arki taas alkoi? Näitä olen miettinyt tällä loman jälkeisellä viikolla kun aika ei ole meinannut millään riittää ennen lomaa maton alle lakaisemiini juokseviin asioihin….

 

 

 

Sen jälkeen kun – reilu 22 vuotta sitten – aloitin oman kehopsykoterapiani olen miettinyt säännöllisen epäsäännöllisesti niitä keinoja, joilla voisin ylläpitää ja kehittää omaa hyvinvointiani. Olen hankkinut lukemattomia kirjoja, katsonut videoita, kokeillut kehollisia tekniikoita ja meditaatioita. Syksyihini hankin jo runsas 10 vuotta sitten kirkasvalolampun, jota ilman en selviäisi talven pimeästä jaksosta. 4 vuotta sitten perheeseemme tullut koira vastaa ulkoiluttamisesta ja varmistaa, että saan päivittäiset askeleet mittariin sekä happea verenkiertoon. Silti joka vuosi tässä kohtaa syksyä kun puut alkavat olla paljaita ja ensilunta odotellaan tulee tunne, että onkohan varastot varmasti täynnä. Mustaherukkaa ja muita marjoja on kyllä pakkanen pullollaan ja halkojen pitäisi riittää, mutta osaanko jakaa voimani oikein ja käyttää oppimiani hyvinvoinnin keinoja siiheksi kun tammikuussa häämöttävä syntymäpäiväni taas kääntää talvikauden kohti valoa ja kevättä? Koska kirjat eivät hyllyssä auta eikä mikään tekniikka pelasta, ainakaan, jos ei ole aikaa pysähtyä sitä käyttämään.

 

 

Me ihmiset olemme sikäli hulluja, että kun paine kasvaa suuremmaksi niin aivomme siirtyvät automaattisesti turbovaihteelle. Luulemme, että kun juoksemme kovempaa ja yritämme lujempaa niin mikä tahansa haaste on voitettavissa. Tämä onkin varmasti ollut hyvä strategia kivikaudella kun haasteet ovat olleet fyysisiä ja usein myös välittömästi henkeä uhkaavia. Jonkun tutkimuksen mukaan kehomme reagoi stressitilanteeseen siten, että jopa 80% prosenttia aivojen etuotsalohkon verenkierrosta vähenee ja siirtyy muualle. Jalkoihin, jotka juoksevat karkuun leijonaa savannilla tai käsiin, jotka taistelevat. Mutta ikävä kyllä tämä kehomme strategia ei ole oikein pysynyt evoluutiossamme meidän perässämme vaan tämän päivän stressiin tarvitsisimme useimmiten tuota 80% verenkiertolisää juurikin aivoihimme. Ja senpä vuoksi me tarvitsisimmekin päinvastoin HIDASTAMISTA ja rauhoittumista silloin kun stressi, paineet ja väsymys uhkaa.

 

Tiedän, että lupasin tänä syksynä pitää Hyvän Olon Asemalla  viiden kerran MBB –kurssin. Tuolla kurssilla olisi nimenomaan käsitelty tätä paradoksia, mietitty aivojemme strategioita ja opeteltu ohjaamaan niitä parempaan suuntaan. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että – aivan oikein – en ehdi tuota kurssia tänä syksynä pitämään. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko! Olen kuitenkin tullut siihen tilanteeseen, että jos en itse edes yritä elää oppieni mukaan niin on aivan turhaa olla ”paha pappi, joka on kirkossansa vain työssä”. Koska itsekin kuitenkin tarvitsen MBBn oppeja tänäkin syksynä – ja erittäin mielelläni niitä muiden kanssa kertaan – niin olen suunnittelemassa tänne blogiini loppuvuodeksi jonkinlaista virtuaalista MBB –kurssia. Katsotaan mitä siitä tulee. Ja ihanan blogitoverini Marjaanan kanssa päätimme pysähtyä perjantaina 9.11. Hyvän Olon Asemalla Pysähtymisen workshopin verran itse ja kutsua muitakin mukaan. Eli sielläkin siis tulen tänä syksynä vielä kertomaan MBBn menetelmistä jaksamisen tukemiseksi.

 

 

Loppuun vielä pieni juonipaljastus siitä mitä ensisijaista keinoa MBB suosittelee avuksi kun väsyttää, hirvittää ja stressaa. MBB:n mukaan meidän kivikautiset aivomme eivät ole riittävän kehittyneet, jotta ne pystyisivät SEKÄ huolehtimaan ja stressaamaan ETTÄ olemaan havainnoissa samaan aikaan. Voit halutessasi tehdä seuraavan testin, todentaaksesi asian:

  1. Mieti jotain stressaavaa asiaa, haastetta tai kysymystä, joka vaatii sinulta jotain. Millainen fyysinen olo sinulle tulee? Miten sydän lyö, miten henki kulkee, miltä tuntuvat hartiat/kasvot/vatsa?
  2. Sen jälkeen valitse joku menetelmä, jolla tuotat itsellesi korostetun fyysisen havainnon. Voit alkaa hieroa käsiä vastakkain, hypistellä paidanhelmaa, heiluttaa jalkaa tai kuunnella taustaääniä. On ihan sama mikä havainto on kyseessä, valitse joku ja keskity siihen jonkin aikaa. Millainen olo sinulle tulee tästä, miten hengitys kulkee ja miltä hartiat/vatsa/kasvot tuntuvat nyt?
  3. Nyt YRITÄ SAMANAIKAISESTI ottaa mietittäväksesi alun haaste JA keskittyä havaintoon. Voit joutua korostamaan havaintoon johtavaa ärsykettä hieman. Mitä huomaat?

 

Tulen palaamaan tähän loppuvuoden blogeissa ja kerron vähän lisää teoriaa sekä annan pieniä tehtäviä, joilla voit halutessasi leikkiä hieman ja testailla aivojesi toimintaa. Mahdollisesti myös auttaa niitä menemään läpi loppuvuoden pimenevistä päivistä. Palataan tähän siis tuonnempana!

 

Loppukevennykseksi vielä valokuva viime viikonlopulta kun Hyvän Olon Asemalla vietimme juhlallista hetkeä ja avasin ihka ensimmäisen Asemalla pitämäni kehopsykoterapeuttisen kurssin. Sain tehdä sen ystäväni taideterapeutin Terhi Varjorannan kanssa ja mukana oli kahdeksan kurssilaista, juuri sen verran kun aseman kahvilatilaan mukavasti ja kotoisasti mahtui. Maalasimme, kirjoitimme, tanssimme ja hengittelimme sekä myös keskustelimme tästä samasta aiheesta: aivoistamme, mielemme metkuista ja kehosta. Ja juurikin niistä aistimuksista ja  havainnoista, jotka tuovat meitä uudestaan ja uudestaan yhä enemmän omaan itseemme ja  entistä syvemmin omien voimavarojemme ääreen. Kiitos kaikille mukana olleille rehellisyydestä ja innostuksesta, jolla olitte mukana! Itsekin opin taas uutta.

 

 

Olen koko runsaan 20-vuotisen kurssinpitohistoriani ajan rakastanut kurssien pitämistä. Vaikka tuo MBB –kurssi nyt tältä syksyltä jäikin niin minulla on silti hyvä mieli siitä, että vähitellen, pikkuhiljaa tästä tämä kurssien pitäminenkin varmasti taas lisääntyy.  Ja tiedän olevani todella onnellinen ja poikkeuksellisessa asemassa, että saan koko ajan enemmän miettiä, jakaa ja kehittää asioita, jotka tuovat hyvää oloa ja rauhoittumista kaikkeen juoksemiseen ja säntäilyyn.  (Rehellisyyden nimessä paitsi muille niin joka kerta onneksi myös ihan itsellenikin.)

Tarja Ryynänen