Liikahduksia

Oletko koskaan miettinyt omaa suhdettasi liikkumiseen? Liikutko rennosti vai hampaat irvessä? Liikutko siksi kun haluat, nautit siitä vai siksi kun on ”pakko” ja ”pitää”?

Liikunta kuuluu kaikille. Ihmisen keho on luotu liikkumaan. On nykypäivän negatiivinen ilmiö, ettei liikunta ole luonnollinen osa arkeamme. Aikaisemmin se oli välttämättömyys hengissä pysymiselle, koska ruoan eteen oli tehtävä töitä pelloilla ja metsissä. Nykypäivänä liikunta on erillinen suoritus. Siitä on saattanut tulla usealle vaatimus ja merkintä to-do-listaan.

Kuulen paljon työssäni sitä, että PITÄISI liikkua, PITÄISI käydä salilla, PITÄISI venytellä.. Lista on loputon. Olen pohtinut, mikä saa meidät kokemaan, että liikuntaa on jotain mitä meidän pitää tehdä sen sijaan, että haluamme tehdä sitä tai nautimme siitä. Kysyessäni liikuntatottumuksista kohtaan usein sitä, ettei arkiliikuntaa lasketa ”liikunnaksi”, vaan liikunnan pitää olla jotain erityistä ja erillistä harrastamista. Jälleen tulemme sen kysymyksen äärelle, että miksi osa meistä vaatii itseään suorittamaan liikuntaa ja kokee huonoa omaatuntoa, jollei voi vastata omaan vaatimukseensa?

Yleiset terveysliikuntasuositukset määrittelevät sitä, kuinka paljon olisi hyvä liikkua, jotta liikunta tuottaa terveysvaikutuksia. Ehdottomasti kannustan ihmisiä liikkumaan ja pitämään huolta omasta terveydestään. Haluan kuitenkin, että pysähdyt hetkeksi arvioimaan sitä miten valitsemasi liikuntatapa, aika ja intensiteetti toteutuvat.

Kun liikut, liikutko aina kovalla teholla? Kuunteletko omaa kehoasi, millaisia viestejä se tänään sinulle lähettää ja säätelet harjoitusta sen mukaan? En tarkoita sitä viestiä, joka saattaa erityisesti näin pimeinä syysiltoina kuiskia korvaan ja houkutella joka ilta jäämään sohvan kulmaan. Enemmänkin tarkoitan niitä viestejä, jotka auttavat sinua kuulemaan, kaipaako kehosi tänään enemmän palauttavaa vai vireyttä nostavaa liikuntaa. Se taitaa olla yllättävän vaikeaa se.

Arki jo itsessään on yleensä kuormittavaa, työpäivät kiireisiä ja aikaa palautumishetkeen päivällä on vaikea löytää. Stressitasot saattavat nousta päivän mittaa korkeuksiin, uni on heikkoa ja pinnaa kiristää jatkuvasti. Tähän päälle pitäisi vielä vetäistä se korkeasykkeinen juoksulenkki tai ryhmäliikuntatunti, jotka edelleen nostavat kierroksia?

Olemme luultavasti kaikki kuulleet, että säännöllinen liikunta lisää henkistä hyvinvointia. Liikunnallisesti aktiivisilla ihmisillä kerrotaan olevan kuukaudessa vähemmän huonon mielialan päiviä kuin liikunnallisesti inaktiivisilla henkilöillä. Miksi sitten se liikunnan aloittaminen ja säännöllinen jatkaminen on niin vaikeaa?

Edes vähän liikkuminen on parempi kuin se, ettei liiku ollenkaan.. Monesti mietin, että miksi kuitenkin yleensä syksyllä ja alkuvuodesta kuntosalit ja ryhmäliikuntatunnit pursuavat uusista innokkaista, liikunnallista elämää tavoittelevista ihmisistä? Monesti kuukauden, kahden kuluttua innostus laantuu. Asettammeko heti alkuun itsellemme liian suuret tavoitteet ja odotukset? Pyrin kannustamaan omia asiakkaita, jotka eivät ole aikaisemmin tai vähään aikaan liikkuneet kovin paljon, aloittamaan enemmin maltillisesti pienistä liikunta-annoksista. Keholle pitää antaa asteittain aikaa tottua, kuulostella rauhassa miltä tuntuu ja nauttia pienistä onnistumisen tunteista, kun tulet nopeasti huomaamaan, miten joka kerta jaksat hieman enemmän. Jos aloitamme täydestä rääkistä, ”täytyy jaksaa” ja ”no pain, no gain” mentalitettilla, voi seinä tulla nopeasti vastaan.

Jos jo lähtökohtaisesti työn ja perheen uuvuttamalta elimistöltä vaaditaan nopeasti korkeatehoista liikuntaa, ei ihme jos seinä tulee nopeasti vastaan, tulemme kipeäksi ja liikuntaan palaaminen jää sen jälkeen kokonaan. Jos olemme ylivirittyneitä, olisi alkuun tärkeämpää oppia jarruttamaan ja säätelemään omaa vireystilaansa. Sekä ylipäätään kuuntelemaan oman kehon tuntemuksia. Silloin voit turvallisesti lähteä tutustumaan elämänmittaiseen liikunnalliseen arkeen, joka ei ole vain suorittamista liikuntakerrasta toiseen, vaan aktiivisen arjen omaksumista. Myös se toinen ääripää eli liiallinen liikkuminen heikentää hyvinvointia, pakonomaisesta liikunnasta puhumattakaan.

Olen joustavan liikunnan puolesta puhuja. Älkää ymmärtäkö väärin, mielestäni on  myös erittäin tärkeää lisätä lihasvoimaa ja kestävyyskuntoa. On kuitenkin tärkeää oppia kuuntelemaan, mitä kehontuntemuksia liikunnan aikana ja sen jälkeen minussa tapahtuu. Milloin on hyvä lähteä reippaammin liikkeelle ja milloin taas hidastaa? Tämä ei ole valitettavasti ole helppoa, eikä oikotietä onneen ole.

Kuulutko niihin joista liikunta ei alkuun tunnu hyvältä? Luultavasti olet ihmettelyt, että miksi tästä kaikki vouhottavat ja miten hikisenä olo ja treenin jälkeiset lihaskivut muka virkistävät mieltä. Liikunnan ei tarvitse olla reuhtomista veren maku suussa tai monimutkaisien uusien lajien opettelua. Sen ei välttämättä tarvitse olla edes mikään tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa tapahtuva suoritus. Parhaimmillaan se on hyvää mieltä tuottava osa arkea.

Liikunnan voidaan ajatella olevan kehon oma mielialalääke. Jos liikkuu vain sen takia, että haluaa pudottaa painoaan, on vaarana että liikunta jää silloin kun tulee lipsahduksia. Jos onnistut ujuttamaan liikuntaa pieninä palasina arkeesi, tulee niistä tottumuksia ja osa arkirutiineja, joiden takia ei tarvitse kohtuuttomasti ponnistella. Liikunnan lisäämiseksi aseta mahdollisimman pieni ja konkreettinen tavoite. Hyvä tavoite on maltillinen ja tarkka. On parempi aloittaa rauhallisella liikunnalla kuin liian rankalla. Jos aloitamme rankalla liikunnalla, voi lopputuloksena olla nopea innon lopahdus. Asteittain lisääntyvän liikunnan avulla liikkuminen tuntuu hyvältä, totumme siihen ja ehkä jopa alamme kaivata sitä.

Kannustan kokeilemaan eri tapoja liikkua sekä liikkumista joko yksin tai ryhmässä. Kokeile, kokeile ja kokeile. Anna mahdollisuus. Vaikka ja varsinkin jos olet jonkun lajin joskus useampi vuosi sitten lytännyt, kokeile nyt uudelleen, koska sinussa on saattanut tapahtua muutosta. Jos pidät ryhmässä liikkumisessa, kokeile eri ohjaajien tunteja, koska jokainen ohjaaja tekee työtä omalla persoonallaan ja samansisältöiset kurssit voivat olla hyvinkin erilaisia. Etsi rohkeasti ja löydä oma lajisi!

 

 

Kannustan sinua pohtimaan, mikä sinua liikuttaa ja millaisia liikahduksia sinussa tapahtuu liikkuessa?

Liikunnallista viikonloppua!

Marjaana Haverinen