MARRASKOOMASTA MIELIHYVÄÄN

Valo vähenee, viileä kosteus lisääntyy ja pakkasta odotellaan. Julma kuukausi on käynnissä, mutta pitääkö sen tehdä meistä julmia ja piittaamattomia  myös omalle itsellemme vai voisiko käydäkin täsmälleen päinvastoin?

 

 

Marraskuu on outo kuukausi. Vähän kuin musta aukko tai kiihdytyskaista, jolla vauhti on aika hurja, mutta näkyvyys huono. Edessä häämöttää kyllä valoa – vähintään naapurin parvekkeella tai pihapuussa –  mutta omat jouluvalot saattavat olla vielä tiiviisti laatikossa eikä niitä ehdi vielä edes ajatella. Nyt pitää vain saada valmista niin moniin asioihin, jotka on juuri saatu käyntiin ja kiritettyä vauhtiin. Vähän niin kuin elettäisiin pitkitettyä keskiviikkopäivää. Edellinen viikonloppu on enää muisto vain ja tulevaan on vielä aikaa.

Tanskalaiset kehittivät joku vuosi sitten hyggeilybuumin, jossa he keksivät, että villasukat ja kotisohva on muotia. Hyggeilylle voisi joku keksiä suomenkielisen terminkin, ehkä ”kotoilu” ei ole ihan riittävän hyvä, koska kaiketi hyggeillä voi muuallakin kuin kotona…. Joka tapauksessa marraskuu on ainakin itselle tänä vuonna hyvä syy etsiä elämästä asioita, jotka hemmottelisivat ja auttaisivat jaksamaan.

 

RAAKAA REALISMIA VAI JOTAIN PEHMEÄMPÄÄ?

 

Kehopsykoterapeuttina olen jo pitkään käyttänyt työssäni havaintoja, tehnyt niitä itse ja ohjannut niihin muita. Myönnän kuitenkin, että painopiste on aika paljon ollut sietämisen harjoittelussa. Siinä, että emme painaisi pois epämiellyttäviä tunteita ja aistimuksia, joista kertyy vähitellen ahdistava olo ja umpikuja monella tapaa. Tuo asioiden sietäminen ja niiden läpi eläminen on tietysti ensiarvoisen tärkeää ja terapiassa sitä voi erityisen hyvin tehdäkin, koska vierellä on toinen ihminen, joka on sitoutunut matkaan mukaan. Eli en ole tuota työni pääperiaatetta sinänsä mihinkään muuttamassa. Olen kuitenkin viime aikoina löytänyt yhä enemmän työkaluja myös rauhoitteluun, vakauttamiseen ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen ja alkanut käyttää niitä samoin entistä enemmän myös asiakastyössäni. Vaikka edelleen inhoankin jenkkityyppistä purkkahymyä ja sitä miten ”how are you” –kysymykseen pitää automaattisesti vastata ”I´m fine, thanks” niin kyllä suomalainen marraskuu haastaa meitä mielestäni myös hyvien aistimusten ja kokemusten korostamiseen. Ja miksei sekin olisi ihan ok, etenkin jos nuo aistimukset ja olot voidaan ihan oikeasti tuottaa itselle ja toisille eikä niitä pidä vaan suggeroida itsensä uskomaan. (Siitä edelleen uskon seuraavan pitkällä tähtäimellä vain ja ainoastaan vaikeuksia.)

 

…ELI SAISIKO MARRASKUUSSAKIN TUNTUA HYVÄLTÄ?

 

 

Viime blogissani kirjoitin siitä miten havainnot auttavat aivojamme huolten ja mustien ajatusten yli. Mitkä tahansa havainnot. Mutta entä jos nyt marraskuussa ihan hakemalla hakisimme sellaisia aistimuksia ja havaintoja, jotka tuntuvat hyvältä, rauhoittavat ja hellittelevät? Kun opetan Villiä Tanssia niin sanon usein, että ”hae sellaista liikettä, jota nyt tarvitset, mutta ÄLÄ AJATTELE MITÄ TARVITSET VAAN KOKEILE”. Voisinkin näin lopuksi haastaa itseni ja muutkin ihan reippaasti testaamaan sitä, mitkä aistimukset tuntuvat paremmilta kuin jotkut toiset. Kun vedät sukkia jalkaasi niin valitsetko pehmeämmät vai sittenkin karheammat? Kumpaa aistimusta tarvitset juuri nyt? Olisiko aika testata S-marketin kahvihyllyssä olevaa suklaa- tai joulukahvia (itsellä menossa suklaakahvitesti)? Löytyisikö netistä linkkejä johonkin hyvää tekevään venyttelyyn tai akupaineluun? Tai voisiko vaan silitellä omia hartioitaan, ohimoitaan tai vaikkapa ristiä käsivarret rinnalle halausasentoon hetkeksi  (edes yksin ollessaan näin aluksi, jos tuntuu että perhe pitäisi muuten marrasseonneena kummajaisena.)

 

 

Oma kokemukseni on, että kehomme ymmärtää ihan pieniäkin vinkkejä siitä, että välitämme siitä, otamme sen huomioon ja tahdomme auttaa sitä läpi koleasta ja pimeästä marraskuusta. Kun otamme huomioon sen mieltymyksiä ja suomme sille miellyttäviä aistimuksia – mielellään ihan niitä pieniäkin – niin alamme tuntea oloamme rauhallisemmaksi, paremmaksi ja jopa virkeämmäksi. Halpaa huvia, joka ei maksa mitään (tai korkeintaan sen uudentuoksuisen käsivoiteen tai sen suklaakahvin verran), mutta voi antaa paljon.  Kokeile vaikka!

Tarja Ryynänen