Marraskuun mahdollisuudet

Vuosi lähenee loppuaan viikko viikolta ja marraskuu sulkee meidät yhä tiukemmin pimeyteen. Luin juuri osana täydennyskoulutustani teoksen, jossa käsiteltiin näkökulman vaihtamisen taitoa. Jäin pohtimaan, saisinko siitä myös uusia näkökulmia marraskuun pimeyden sietämiseen. Voisinko kaiken sen pimeyden, kylmyyden ja kosteuden valittamisen sijaan nauttia siitä, että voi sytyttää kynttilät palamaan, vetää villasukat jalkaan ja käpertyä viltin alle teekupin kanssa? Minua viisaammat näin jo ajattelevat, itse vielä opettelen sitä. Olen aloittanut tänä syksynä siitä, että iltaisin sytytän kynttilät, otan koiran kainaloon ja rauhoitun lukemaan kirjaa. Sitä pimeydelle hymyilemistä joudun vielä harjoittelemaan..

 

 

Muistan aina näin marraskuussa, että joka vuosi samaan aikaan huomaan, että nyt olisi ihana olla lomalla jossain valoisassa ja lämpimässä paikassa. Kesän jäljiltä energiaa riittää pitkälle syksyyn, mutta tässä vaiheessa keho muistuttelee kummasti siitä, miten palautumiselle olisi antaa yhä enemmän aikaa.

Mitä se palautumisen sitten on? Termiä on tyypillisesti käytetty urheilumaailmassa puhuttaessa fyysisestä rasituksesta palautumisesta. Itse näen palautumisen olevan tila, jossa kehomme ja mielemme tila on sellainen, jossa meidän on hyvä, sopiva toimia, elimistö on tasapainoissa ja palautunut kuormituksesta. Yhdelle se kuormitus on fyysistä, toiselle psyykkistä ja kolmannelle näiden sekoitus. Oli kuormitus sitten fyysistä ja psyykkistä, aktivoivat ne kuitenkin aina elimistössä fysiologisia reaktioita, jotka vaikuttavat vireystilaamme ja sitä kautta arjen jaksamiseen. Vireystilan kohoaminen on elimistön fysiologinen stressireaktio, joille on myös tarvetta, aikansa ja paikkansa. Palautumisen haasteet muodostuvat yleensä siinä vaiheessa, kun näiden jälkeen elimistön tarvitsema palautumisprosessi ei mahdollistu optimaalisesti ja tasapainotilaa ei saavuteta. Olet ehkä joskus työskennellyt tiiviisti koko päivän keskittymistä vaativissa tehtävissä ja joudut ajattelemaan kuumeisesti koko päivän ajan. Puhelimet soivat, sähköpostitulva on loputon ja työkaverit saattavat keskeyttää sinua pitkin päivää. Työpäivän päätteeksi suunnistat nopeasti kuskaamaan lapsia harrastuksiin ja takaisin, huolehdit arjen asioista, käyt kaupassa ja suunnittelet samalla jo ensi viikon työpalaveria. Illalla päässä pörrää kuin mehiläspesässä ja olo on levoton. Pysähtyminen tuntuu vaikealta, juuri silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. Usein nukkumaan meneminen ja nukahtaminen ovat enemmänkin simahtamista, eikä elimistön asteittaista rauhoittumista ja vaipumista uneen.

Kaipaamme arkeen, mielellään keskelle ja/tai pitkin päivää, vireystilaa tasaavaa toimintaa, joka edistäisi palautuista ja sitä, etteivät stressitasot kohoaisi päivän aikana pilviin ja pitkittyessään aiheuttaisi haasteita jaksamiselle ja toimintakyvylle. Palautuminen on mielestäni myös tiiviisti sidoksissa siihen, miten keho ja mielemme pelaavat yhteispeliä, tunnistatko milloin kehosi antaa merkkejä liiasta rasituksesta? Milloin olisi hyvä jarruttaa? Mitkä asiat edistävät sinun palautumista? Palautumista ei voi suorittaa. Suorituskeskeiselle ihmiselle jo irtipäästäminen arjen suorittamisesta on se palautumista eniten edistävä tekijä, mikä vaatii näkökulman vaihtamisen taitoa. Kokeile vaikka illalla vetää villasukat jalkaa ja pysähdy hetkeksi huomiomaan, miten lämpö leviää varpaisiin, jalkapohjiin ja -teriin.

 

 

Olen itse opetellut pitämään taukoja myös työpäivän aikana. Hetkiä, jolloin en ole sosiaalisessa mediassa, mieti työasioita, lue tai tee oikeastaan yhtään mitään. Ruokatauolla keskityn syömiseen ja pyrin pitämään näppini pois kännykältä. Vaikka ammatinharjoittajana olen oman itseni esimies, kesti monta viikkoa työstää ajatusta siitä, että en laiskottele, vaan lataan akkuja. Jälleen hyvä osoitus, miten tärkeää näkökulman vaihtamisen taito on. Näinä hetkinä olen tehnyt niitä samoja harjoitteita, joita työssäni ohjaan asiakkailleni. Laitan herätyskellon hälyttämään, jotta minun ei tarvitse edes vahtia kelloa. Lisäksi pidemmän työpäivän aikana käyn tauolla ulkona happihyppelyllä kävelemässä lyhyen lenkin. Olen ristinyt nämä molemmat tavat omiksi hengähdyshetkiksi ja vaikutus on taattu! Yöuneni ovat syventyneet, vireystilani tasoittunut entisestään ja viikonloput eivät kulu täysin akkuja ladatessa –yksinkertaisesti jaksan paremmin.

 

 

Välillä on olo kuin pää vain yksinkertaisesti on liian täynnä tavaraa: ajatuksia, suunnitelmia, muistettavia asioita ja ideoita. Olen oppinut, että parasta mitä voin palautumistani tukiekseni tehdä, on olla tekemättä mitään ajatustyötä vaativaa. Luovuus herää henkiin, kun antaa tilaa. Väkisin ja pakolla puskemalla asiat muuttuvat vain vaikeammiksi ja kehonkin liike muuttuu levottomasti. Joillekin meistä se paikallaan oleminen tai mindfulness ei ole ratkaisu, vaan rauhallisen, tietoisen liikkeen kautta tapahtuva vireystilan säätely on sopivampaa ja tulee enemmän palautumista. Ohjaan palautumista edistäviä pienryhmiä, joista saan paljon voimaa myös itselleni. On ollut ihana nähdä miten syksyn aikana kurssilaisten kyky keskittyä omaan kehoon ja sen liikkeeseen on edistynyt sekä saamani ihana palaute kertoo, että huomaavat kurssien aikaansaamaan muutoksen.

Lisäksi liikunta on minulle keino palautua ja tasata omaa vireystilaani. Kuten viimeksi kirjoittelenkin, kuulostelen itsekin omaa kehoani siitä, millaisen liikunnan vuoro on. Palautumista ja keskittymiskykyäni tukevista liikuntamuodoista tärkeimpiä ovat säännöllisesti, rauhalliset koiran kanssa tehdyt kävelylenkit. Näiden aikana on mahdollista tyhjentää pää ja monesti Elmo-koirani on se, joka ottaa ilot ja surut vastaan. Jälleen voi ajatella, että on näkökulman vaihtamisen taitoa nähdä kylmät, märät ja kuraiset marraskuun kelit itselle hyvää tekevinä ja omaa palautumista edistävinä. Goretexit jalkaan ja villapipo syvälle päähän!

 

 

Lämpöistä marraskuista viikonloppua!

Marjaana