Oman elämän aarrekartta

Muistan, kuinka muutamia vuosia sitten olin työpaikan työnohjauksessa, jossa kouluttaja puhui aarrekartasta. Hän kehotti meitä tekemään oman aarrekartan, mutta muistutti olemaan varovainen sen suhteen, mitä sinne laitamme, koska toiveilla on tapana toteutua. Hänen innoittamana tein tuolloin oman aarrekarttani. Täytin sen tavoitteilla, haaveilla, toiveilla ja unelmilla. Leikkasin siihen lehdistä kuvia ja tein sanoista tsemppilauseita. Muutama viikko sitten siivotessani löysin tuon aarrekartan. Pysähdyin sen äärelle ja hämmästyksekseni tajusin, että suuri osa niistä haaveista ja unelmista oli toteutunut jollain tapaa. Typerä hymy levisi kasvoilleni muistaessani kouluttajan sanat: ”ole varovainen sen suhteen mitä toivot, saatat saada sen”.

 

Uskon vahvasti siihen, että olemme itse suuressa roolissa siinä, mihin suuntaan oma polkumme vie. Ei ne tiet aina ole suoria tai ilman pomppuja, mutta lempeällä päättäväisyydellä jokaisesta ojan pohjasta matka jatkuu jälleen. Asettamalla itselleen tavoitteita ohjaavat ne huomaamattaan arkeamme ja tekemiämme valintoja, jolloin mielemme vie meitä haluamaamme suuntaan.

 

 

Kuluva vuosi on sisältänyt paljon muutoksia omassa elämässäni. Olen vaihtanut työpaikkaa ja ottanut vastaan uusia haasteita. Olen kulkenut polkuani juuri siihen suuntaan, mihin olen halunnutkin. Juuri aarrekarttaa katsoessani hämmennyin siitä, miten olenkaan juuri siinä, missä nyt haluan olla, oikeaan suuntaan menossa. Se on vaatinut rohkeutta ja pois mukavuusalueelta hyppäämistä. Mielestäni ei tarvitse kuitenkaan venyttää itseään äärirajoille tai olla super-rohkea. Enemmänkin uskoisin omien rajojensa ja oman sietoikkunansa tunnistamiseen. Miltä tämä tuntuu, onko tämä ok, liikaa vai liian vähän? Voimmeko rohkaista itseämme ottamaan vielä yhden askeleen vaikka pelottaa, vai onko viisautta jäädä vielä hetkeksi paikalleen tai jopa peruuttaa yhden askeleen.

 

 

Olen tehnyt tietoisesti asioita tavoitteideni eteen, pyrkien kuitenkin muistuttamaan itseäni siitä, että kaikki tapahtuu aikanaan. Emme voi vaatia itseltämme liikaa, koska kun meitä ohjaa eteenpäin pakon vimma, muuttuu se vääjäämättä väkisin puskemiseksi. Pakolla tekemiseen reagoi jo kehokin. Oletko huomannut, että kun vimmatusti haluat jotakin, jännittyvät lihakset kehossasi? Saattaa olla, että olet kuin peura ajovaloissa, joka säntäilee paniikissa ympäriinsä pääsemättä kuitenkaan minnekään. Oman kehotietoisuuteni kehittyminen viime vuosien aikana on ollut myös henkilökohtaisesti minulle erittäin tärkeää, koska se on rohkaissut uusien askelien ottamiseen.

 

Työni sisältää paljon erilaista ohjausta: ohjaan erilaisia ryhmiä ja teen töitä yksilöasiakkaiden kanssa. Kaikessa kulkee punaisena lankana ajatus siitä, että pyrin ohjaamaan asiakkaita oman kehon tuntemusten tunnistamiseen eli eräänlaista aarrekarttatyöskentelyä. Kun tiedämme, miten oma kehoni reagoi, voimme tarvittaessa opetella säätelemään sen toimintaa, kaasuttamaan tai jarruttamaan tarvittaessa.

 

Työskentelyn voi aloittaa konkreettisesti kehon rajojen työstämisestä. Omat fyysiset rajat luovat turvaa ja helpottavat omissa nahoissa olemista. Liian heikot tai tiukat rajat kuormittavat meitä liikaa, joka jälleen voi näkyä kehon tasolla fyysisinä oireina kuten lihasjännityksenä, päänsärkynä, migreeninä tai muina kipuina. Keho ylläpitää lihasjännitystä, jotta pysymme kasassa vaatimusten viidakossa, joita asetamme joko itse itsellemme tai ympäristö asettaa meille. Selkeät ja joustavat rajat luovat vastaavasti enemmän arvostusta, rakkautta ja myötätuntoa itseämme kohtaan. Rajojen asettaminen voi olla vaikeaa, haluamme asettaa muut etusijalle ja emme halua olla itsekkäitä. Lentokoneessakin muistutetaan, että asetathan ensin happimaskin itsellesi ja autat muita vasta sen jälkeen. Omien rajojen asettamista voi harjoitella konkreettisesti kehon kautta erilaisten raja- ja reviiriharjoitusten avulla, joista voi huomata omia haasteitaan ja asteittain vahvistaa niitä voimavaroiksi.  Kokeile joskus polkaista jalkaa ja samaan aikaan sanoa ääneen ”ei!”. Kuulostele, miltä se tuntui?

 

 

Kehotietoisuuden harjoittelu on myös eräänlaisen aarrekartan luomista ja sen kanssa suunnistamista. Voimme kulkea eteenpäin yksi rasti kerrallaan, mutta emme pääse eteenpäin kuin kokemus kerrallaan. Missä kohtaa matkaa sinä olet? Millaisin askelin kuljet polkuasi ja millaiselta sinun aarrekarttasi näyttää?

Rohkeus kantaa. Kulkea kohti uutta varmoin askelin.

Rentouttavaa syksyistä viikonloppua!

Marjaana Haverinen